Toisinaan sitä huomaa
istuvansa ikkunan äärellä,
katsovansa ohikulkevia ihmisiä
ja heijastuksien elämää ikkunalla
Usein sitä toivoo itselleen
kuolettavaa sairautta,
ettei tarvitsisi riistää henkeään
vaan voisi kuolla hymy huulilla
läheisten tukiessa vierellä,
äitikin pitäisi kädestä kiinni
Harvoin sitä huomaakaan
miten pienistä ihmeistä onni koostuu,
kuinka pienestä ihminen murtuu
- ja miten suurta on rakkaus
Selite:
Tutkielma valosta ja pimeydestä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä tuntui elämänkiertokululta, tietyltä ajanjaksolta. Todellakin matkalta pimeydestä valoon. Mutta sen valon löytäminen ja ymmärtäminen, kuinka laajalle se leviää loppujen lopuksi/lopultakin, on jollain tavalla huojentavaa. Hyvin elämänmakuinen runo siis. Etenee voimaa ja toivoa antavasti.
Hieno tutkielma : ) ...lopulta jää Rakkaus.
tämä oli jotenkin surullinen, mutta silti toiveikas.
Vahva tutkielma,
ja tuo nimi todella hyvä!