Tunnen laventelin tuoksun
juuri ennen, kuin satiinitikari pistää keuhkooni
korpin kynnet tarttuvat ranteisiini
se on niin suuri, että ne ovat kuin käsiraudat
iranilainen kahvini kaatuu pöydälle horjahtaessani
tuijotan hänen kaulassaan riippuvaa Ranskan liljaa
ja koristeellisesti kaiverrettuja puunappeja
hänen punaruskearaidallisessa villatakissaan
"Minä olen Appalakkien kevät", hän sanoo perisuomalaisella jämptiydellä
"ja sinä olet nyt minun vuoripuroni"
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
