Hallan harmaa usvaharso
peittelee unohdettuja peltoja
On soinnut suloisen satakielen
jo päivältä päässeet hiljenemään
Peippo on putsannut pihlajat
joten sinulle jäi
vain kourallinen konnanmarjoja
Haluaisit nukahtaa pakoon pimeää
ja sysimustassa yössä
herätä sateeseen itkemään
Haluaisit paeta horisontin taakse
jossain vielä silittää asfalttia auringossa
mutta polut kasvavat kurjenpolvea
ja sammal on märkää
Saniaisessa hiljainen sirkka
Selite:
Niin mitätön minä olen maailmassasi
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
vanhahatava rytmi, vaan on tässä uuttakin. ikiaikainen runo, kaihoisan viehättävä.