Kiitos

Mä annan sulle anteeks kaiken,
mut silti muistelen sitä kaikkee haikeen,
muistan kuinka katsoit mua silmiin,
mä välitän susta kaikest huolimatta siltikin,
vaik en ikinä vastakaikua sais,
kyl sä jollekkii muulle, mut et mulle sitä antais.

Toivottavasti ymmärsit oikeesti, että mulla oli vaikeeta,
A, mua vaan itkettää, sun unohtamiin tuntuu liian haikeelta,
mut sä helpotit mun oloa, ku lupasit aina olla mun ystävä,
silloin huomasin, ettei mun edessä näy enää pimeetä käytävää,
vaan valoa, joka hohtaa sun silmistä,
oon varma, ettei eilen juteltu kertaa viimestä.

Vaan sua saan kiittää tästä kaikesta plus mun frendit,
jotka autto mut ylös tästä paskasta,
ku kaiken pistin omaks syyksi,
mut sit tuli sääntö numero yksi,
kukaan ei riitele yksinään, vaik kuinka haluais sanoo jotain takas,
riitaan tarvitaan aina kaks ja kyl ne on molemmat jotka menee paskaks,
eihän kukaan oo kertonu, mistä pisteestä pitäis alottaa,
tai varsinkaan sitä, mihin olis järkevä lopettaa.

Mut silti A, isoin kiitos kaikesta,
sä opetit mulle miten päästä yli kun on vaikeeta!