Joskus varjot ovat suurempia, kuin valo.
Silloin kuljen varjossa vailla suuntaa.
Epäröin huomista, epäröin tunteitani ja eniten epäröin itseäni.
Tahdonko tätä kuitenkaan?
Olen kuin sisko , vaikka olisin enemmän.
Sinulle se riittää.
Minulla on kylmä täällä varjossa,
Kaipaan niin lämpöä, kaipaan kosketusta.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Tittairina | Kiitos | 31.12.2023 | 2 | Runo |
| Tittairina | Risteyksiä | 12.12.2023 | 2 | Runo |
| Tittairina | Voimaton | 28.5.2023 | 2 | Runo |
| Tittairina | Pelottava tunne | 20.7.2020 | 1 | Runo |
| Tittairina | varjojen kaupunki | 1.6.2014 | 4 | Runo |
| Tittairina | Harmaan värejä | 8.1.2014 | 0 | Runo |
| Tittairina | Ikävä | 23.7.2013 | 2 | Runo |
| Tittairina | Surun taakka | 19.6.2013 | 1 | Runo |
| Tittairina | Valintoja | 17.6.2013 | 0 | Runo |
| Tittairina | Lapsuuteni kesä | 17.2.2013 | 2 | Runo |
Kommentit
Epäröinnistä huolimatta viimeisiltä riveiltä löytyy elämänjanoa, toivoa muutoksesta.
Surullisen koskettavaa,pidän.
Tarttee joskus kiivetä risukasalle istumaan, kun on sanottu, että päivä siihen lämpöisesti paistelee.