hajanaisia ajatuksia
kun kuron aikaa umpeen
koska
minä en halua jäädä uponneeksi laivaksi pohjaan
enkä tahdo olla se joka nostetaan
ja laitetaan esille elottomana
minä haluan vielä hymyillä
katsella ja ihmetellä
silittää poskeasi ja nukkua yksinäisyyden ohi
ja vaikka kuinka yritän
päästä yli itsestäni
miljoonista turhauttavista sanoista
painavista
silti olet vain
piparmintun tuoksuinen untuvaseinä
joka jäätyy vähän väliä kylmäksi
teräväksi
ja minä revin sormenpääni auki
yrittäessäni koskettaa
Selite:
usein tulee vain seinä vastaan</font>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä on todellista asiaa. Pidin tästä.
näissä sun runoissa on joissain jotain niin vahvaa tunnetta, ettei oikeen sanat riitä. tää on ihan huikea runo.
tuo lopetus ja ... aloitus ja keskikohta ... kaikki, koko kokonaisuus on niin mahtavaa kielenkäyttöä ja silti samalla niin hentoa ja haparoivaa ja kaunista ja herkkää.
etenkin nämä kaksi kohtaa:
"minä haluan vielä hymyillä
katsella ja ihmetellä
silittää poskeasi ja nukkua yksinäisyyden ohi"
ja
"ja minä revin sormenpääni auki
yrittäessäni koskettaa"
kolahtivat tänne. olet huippukirjoittaja, muuta en oikein keksi. nämä on enemmän kun tekstejä.
Tässä on todellista asiaa. Pidin tästä.
näissä sun runoissa on joissain jotain niin vahvaa tunnetta, ettei oikeen sanat riitä. tää on ihan huikea runo.
tuo lopetus ja ... aloitus ja keskikohta ... kaikki, koko kokonaisuus on niin mahtavaa kielenkäyttöä ja silti samalla niin hentoa ja haparoivaa ja kaunista ja herkkää.
etenkin nämä kaksi kohtaa:
"minä haluan vielä hymyillä
katsella ja ihmetellä
silittää poskeasi ja nukkua yksinäisyyden ohi"
ja
"ja minä revin sormenpääni auki
yrittäessäni koskettaa"
kolahtivat tänne. olet huippukirjoittaja, muuta en oikein keksi. nämä on enemmän kun tekstejä.