Jotenkin toivon:
Auringon kirkkaus pysyy,
jotta voin herätä vierestäsi
hymyillen, meidän asunnossamme.
Kuunsilta luo elämäämme jotain uutta,
polvistut ja suutelet kättäni,
kaivat taskustasi pienen rasian, tiedän mitä on edessä.
Aamuteetä keittäessäni kuulen rappusista
kevyet askeleet, vaimeaa haukotusta,
ensimmäisen koulupäivän aika, kultaseni.
Pähkäilyä pahvilaatikkojen kanssa kun sinä lähdet jo,
vastahan tulit, olet riemuissasi, mutta itket,
tule takaisin milloin vain.
Hetken olimme me, nyt toinen puoli lähti,
siipensä levitti ja aurinkoa lähti valloittamaan,
ikävöimään jään, minä vien kuun.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
