Syksyn lehdet
puun kyyneleinä maassa.
Ajan painon upottaessa niitä syvemmälle itseensä; kohti ikuisuutta.
Sinä olet siellä jossain.
Öitteni kaipuu. Onko maailma yhä sama?
Luetko lehdistä tulevan kevään?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hassun lähellä itseä tämä. Hymyilyttää ja tykkään kirjoitustavastasi. Ihana.
Kaunis, hieno runo.