Nimetön

Vesi pulpahtelee naamalleni,
aamu aurinko nousee.
Linnut napsivat jätteitä,
minä puhelimen tekstiviestejä.
Telvisio pamahtaa täysillä,
naapurin pariskunta riitelee.
Kaikki lipuu ohitseni,
istun hiljaa sohvalla.
Etsin kaukosäätimen,
vaimennan koko paskan.
Työpaperit odottavat jalkapöydällä,
jalkani niitä rypistelee.
Hikeennyn ne huomatessani,
stressi iskee ensin.
Vanha viinilasi kaatuu,
särkyy lattialle.
Nousen sohvalta ylös,
hankin haavan.
Ymmärränkö mitä tein,
en edes jaksa.
Lasi tunkeutuu syvälle,
jaksan vain huutaa.
Veri tippuu,
punainen lätäkkö ja sirpaleet.
Minä en siivoa,
olen väsynyt tähän.