Muilutin Nukkumatin

Taas Nukkumatti mut feidas.
Jouduin vietää unettoman yön
sairaan mieleni kera.

Pumpun lyönti tökki, kun kelloa selailin.
Hengitys oli raskas, kuin viimeisiä hengen vetoja
oisin vetänyt.

Aamulla kello kuus - kosto mulle kerto
kui ens yön mä vietän.

Tänä yönä valmiina ootin,
kun Nukkumatti tuli.
Muilutin sen kusipään, sidoin penkkiin vaatekomeroon, nokitin hiekat viimeiset ja oottelin sen heräämistä.

Virkotessaan se huusi, kuin pieni lapsi,
jolta äiti kadoksissa.
Jesarin avulla hiljensin sen ja lusikan taskustani kaivoin.
Sen avuton katse seuraili liikeittäni - silmät huokui paniikista.
Viekkaasti vain hymyilin ja rupesin sen silmät kaivoin siltä päästä.
Verta valui pitkin komeroo ja kalman haju rupes huonetta täyttämään.
Potkasin sitä vielä kasseille ja ilmastoinin pistin päälle.

Hajotkaa huorat huomiseen
sillä rotan tavoin saatte kysellä:
" Kuka muilutti Nukkumatin?"