Ainutkertainen

Toivoin jo haavojen umpeutuneen
Ajan valaneen meihin viisautta
Luotin jo pelkojen haalentuneen
Elämän antaneen uskallusta

Vaan vielä en ole valmis

Taas katsot minuun ymmärtäen
ja yhä ainoana surun näät
Kun hänen vierellään haalenen
ja varjoon jään

Ylpeys vei meidät erilleen kerran
ja yhä meitä erottaa
Mutta oppinut olen sen verran
ettet sinäkään aio irrottaa

Mitä tiellemme vielä tuleekin
tiedä, että kestän sen
Vaikka suurimmat tunteet on menneetkin
Sinä olet aina Ainutkertainen