Kun yksi ovi on sulkeutunut edestäni,
jään kaipaamaan sitä mitä sinne jäi.
Sen kaipauksen alta en ikinä huomaa,
että edessäni on ovia,
minulle vielä tuntemattomia.
Ne tuntemattomat ovet
voisivat avata minulle,
uusia mahdollisuuksia,
uusia tunteita ja tuoda eteeni
uusia unelmoinnin kohteita.
Jään kuitenkin aina kaipaamaan sitä lukittua,
mennyttä aikaa,
enkä osaa elää elämääni eteenpäin lainkaan.
Voisiko sen sulkeutuneen oven
aivan kokonaan unhoittaa?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
