Kerran luuli löytäneensä sen oikean.
Kun sen menetti,
ymmärsi että mennä näin sen pitikin.
Sitten löysi uuden,
ja uskoi huomiseen,
kunnes luottamus karisi
kuin tuhka tuuleen.
Nyt elää yksin,
elämäänsä kerrankin,
muttei silti ole onnellinen.
Kaipaa viereensä,
enkeliä joka välittää,
pitää huolta silloin
kun itse näkee vain pimeää.
Yönsä hän uneksii,
haaveilee eräästä,
vaikka uskookin sen jo kokonaan
menettäneensä.
Mutta haaveillahan kai aina saa,
vaikka se pahasti yleensä satuttaa!
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
