Hurmiossa, kuulen sen hiljaisen alkusoiton.
Uteliaana, lähestyn sen tulosuuntaa.
Paniikissa, pakenen sen sointujen äkillistä voimakkuutta.
Tajuan kaiken olleen myöhäistä ja turhaa.
Kaamoksen kylmä sinfonia on alkanut.
Melodian laulaessa hellästi mielessäni
näen varjoissa orkesterin, tummine instrumentteineen.
Veren paetessa suonistani,
epätoivo sulkeutuu mustaksi peitteeksi ajatuksiini.
Ja vasta silloin sen ymmärsin...
Kaamoksen kylmä sinfonia, se ei vaikene koskaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin Sibeliuksen Valse Triste ku vaan voi olla