ikuinenromantikko

ajattelen sinua antarktiksella –

olet luultavammin päiväntasaajalla


onnesi kukkuloilla, joista yletät

koskettamaan vuoria.


hukun lumeen, katseeni kiilto

on vajonnut jään pohjaan –

joka yö minut peittelee

jääkarhun karjunta.


tutkimuskeskuksen kovalla lattialla,

loisteputkilamppujen ininässä

kosketan sisimpääni

niin kuin teit silloin yhteisenä kuukautenamme.


pyöräilimme keskiaikaisen kaupungin läpi

sen uinuessa, käsi kädessä –

loimme tandemin rungon.


rakastelimme rannalla hiekka lakanoinamme

ja alusvaatteinamme,

kun kaupunki alkoi vasta heräämään.


silloin ajattelimme ikuisuuden

tulevan kenties meitä vastaan,

rajallinen aika laskisi aseensa.