Romanssi
ajattelen sinua antarktiksella –
olet luultavammin päiväntasaajalla
onnesi kukkuloilla, joista yletät
koskettamaan vuoria.
hukun lumeen, katseeni kiilto
on vajonnut jään pohjaan –
joka yö minut peittelee
jääkarhun karjunta.
tutkimuskeskuksen kovalla lattialla,
loisteputkilamppujen ininässä
kosketan sisimpääni
niin kuin teit silloin yhteisenä kuukautenamme.
pyöräilimme keskiaikaisen kaupungin läpi
sen uinuessa, käsi kädessä –
loimme tandemin rungon.
rakastelimme rannalla hiekka lakanoinamme
ja alusvaatteinamme,
kun kaupunki alkoi vasta heräämään.
silloin ajattelimme ikuisuuden
tulevan kenties meitä vastaan,
rajallinen aika laskisi aseensa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi