Pian se päättyy,
nuoruus jonka piti olla kaunis.
Minua kauhistuttaa, maailman rumuus
ja oma yksinäisyys on kiduttavaa.
Nuoruus, ihmisen parasta aikaa.
Voin vain kuvitella millaisen helvetin tulevaisuus
tuo mukanaan.
Kauneus joka kumminkin oli niin tylsää ja kuvottavaa,
vaihtuu pian katkeriksi syytöksiksi.
Yksinäisyys jonka itselleni aiheutin on aina läsnä,
kun ystävät luotani pois hiljalleen karkoitin.
Kumminkaan en kadu mitään.
Kultainen nuoruus... tuhlattu.
Kuoleman suudelma, antaisitko sen minulle?
Saisinko vielä hetken siitä suloisesta ajasta
joka minulta riistettiin liian äkkiä.
Selite:
Runo on melko sekava.. kyllä, huomasin sen itsekin.
En vain jaksa välittää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
