Eksyi hän yksin maailmaan
kadottaen polun ja marjat sen vierestä
kokonaan
Matkan varrella kengät kadonneet
nyt paljain varpain kivistä tietä astelee
Valkea mekko hiljalleen tuulessa liehuen
raahautuu hän syvemmälle pimeyteen, huutaen ja kirkuen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
todella väkevä on tuo viimeinen säkeistö! kaunis runo muutenkin.