syksyisin aurinko sammuu
mietit: sammutko sinäkin
päivä jo pimeni ylläsi
turhaan tuulia nostatin
rakkauden hopeisen häkin
haluan jättää odottamaan
älä sure, ovi on raollaan
irti valkeat linnut vaan
painava pimeys on läsnä,
silti tuuli voi kannattaa
älä pelkää, lyhtyä pitelen
ja altasi valaisen maan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Henkilökohtaisesti pidän elokuun samettisista illoista. Tuota lyhtyä kuun alla päällä maan.
Myös jokaisessa säkeistössä löytyy ahaa- elämys.
hieno ja kaunis runo!
Oi, tämä on todella kaunis.
Jotenkin tosi levollinen ja rauhoittava tunnelma koko runon ajan.
Alku on ihana "sammutko sinäkin": syksy ja kaamosmasennus kauniisti kuvattu.
Ihania kehotuksia: "älä sure" ja "älä pelkää". Minusta tämä voisi olla äidin runo lapselleen, tai Jumalan runo ihmisille.
Koskettava.