Mä luulin joksus,
et mikään ei vois erottaa meitä.
Me oltiin aina yhdessä.
Kaikki kuittaili siitä meille.
Me oltiin aina parit
ja aina samassa ryhmässä,
muuten me ei suostuttu tekeen mitään.
Mutta sitten sä teit jotain.
Jotain joka rikko mut.
Mä yritin silti olla sun ystävä.
Mut jokin muuttu meidän välillä.
Sä muutuit, sä et ennen ollu tollanen.
Sä et välittäny miltä musta tuntu.
Muhun sattu, mut silti halusin lopettaa tän.
Mä en halunnu enää teeskennellä.
Meidän ystävyys oli ohi.
Mä en välittäis enää,
vaikka sulla olis ongelmia.
Mä elin siitä lähtien ilman sua.
Voitko kuvitella?
Silloin mä tunsin itseni vapaaks.
Selite:
Tääkin runo omistettu yhdelle ystävälle <33
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tästä runosta huokuu kipu, mutta joskus on parempi olla onnellinen yksin kuin surullinen kaksin.
Tää on koskettava, kuvaa mua ja mun kaveria toi alku ainakin <3