Suru silmin katson taivaalle.
Tunnen vielä läheisyytesi,
vaika siitä on jo aikaa.
Muistan kättesi pehmeyden
ja äänesi pehmeyden.
Suljen silmäni,
vetäydyn kuoreeni.
En hyvästejä sinulle sanonut,
koska uskoin.
Turhaa oli tuo usko parempaan.
Nyt olet poissa
enkä sinua enää nää.
Vaika toivonkin,
että sinut nään.
siksi käyn taas haudallasi
ja kynttilän sytytän.
Muistosi on aina mielessäin.
Vahvana ja kauniina,
se minua seuraa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella kaunis ja herkkä runo. Läheisen menettäminen tekee kipeää.
kaipuuta eli hyvä
Todella kaunis ja herkkä runo. Läheisen menettäminen tekee kipeää.
kaipuuta eli hyvä