Elämän kosketuksia

Niin moni asia lävitseni käy,
jättämättä mitään sisälleni,
unohtuen mielen hangen alle.

Niiden kosketus ei sydämeeni näy,
antamatta merkkiä sielulleni,
kadoten tuulten mukana maailmalle.

Yhden tunteen sisääni ankkuroin,
vahvoin köysin sydämeeni,
elämän energiaksi talletin.
Rakkauden ihmeen koin,
päästin sydämen lähelleni,
sykkeelläni sitä kosketin.

Elämäni näin uusin silmin,
sinun kanssasi koin sen,
auringonsäteet kehyksinämme.
Käsi kädessä aamuin illoin,
vaikka päivä oli sateinen,
pisarat pehmeät ympärillämme.

Uusi päivä jälleen saapui,
hän jäi viereeni nukkumaan,
aamun kasteiseen tunnelmaan.
Yöllinen hehku takassa hiipui,
sisäinen tulemme roihusi,
mikään sitä ei saanut sammumaan.