Tässä sinisessä nojatuolissa
elän viimeisen kerran uudelleen
sen kaiken,
tällä kertaa en salaa
mitään
niin ravistaa
r a a t e l e e syvältä
muistelen,
kerron sinulle
kaakelilattiat polvien alle
rupiset rystyset
ja rytmihäiriöt
yölliset juoksut
luhistumiset lenkkipolulla
överit ja vajarit
jatkuvan sodan sisälläni
ulvon pois
pelon
häpeän
inhon
ahdistuksen ja
arvottomuuden
vielä tunnen aseen ohimolla,
kun en enää välittänyt
en varmistellut
hädässä kyhätty mosaiikki
kesti vuosikymmenen ja yli
kuitenkin odotellen vain
oikeaa ajoitusta
siksi olen täällä nyt.
sinisessä nojatuolissa
syli täynnä sirpaleita
sinä istut ja kuuntelet,
välillä kysyt
Kasaat minut kanssani uudestaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sota opettaa
Rauhaa rakastamaan.
Mitä ennen oppi, piti omanaan,
Mikä ennen olil varmaa.
Vain mielenkääntäjän harhaa.
Kuplan heijastusta,
Hengityksesi voimasta elävää.
Tietäähän sen,
Rikottuna jokainen
Puhkuu ja läähättää.
Elinvoimaa ulos päästää.
Ainoana hengissä selvisit.
Kuplan kuolemalla puhkaisit.
Tai riittävän kauan henkeä pidätit.
Huuda ulos, julki tuskasi.
Päästä synnyinparkusi.
Ei välinpitämätön voi olla itsestään.
Ahavoitunein sormin
Korjattava on terävätkin palasensa.
Saatanasti sattuu syntyä uudestaan.
Oikeassa olit aina.
Elämäsi toiselle laina
Ilman aikomustakaan
Maksaa takaisin.
Eläppä välillä itsellesi
Nyt lennä ja nauti.
Oo mikä oot.
Mykistyin. Osui. Upposi. Kolahti. Samaistun. Upea on tämä.
Sivut