Yllättävä kohtaaminen kurssilla

Selkäsi takana aurinko kultaa hennoille kiharoille kiertyvät hiuksesi, tuon silhuetin tunnen hämmentävän hyvin vieläkin. 
   Sen, miltä tukkasi, niskasi tuntuu sormenpäiden alla, sinun hellyttävät silmäkulmarypyt ja pehmeät huulet, niiden välistä hörähtävän naurun. 
   Olet ihan lähellä, muttet kuitenkaan. Me oltiin ja ei oltu, ollaan yhä ja aina. Sinun vierelläsi soluni liiskaavat nenänsä ihon ikkunalasiin, kätensä kalvoa vasten kaipaamaan kerran niin tuttua kosketusta, jota ei tule. 
   Tekniikkaopastuksen ja perehdytyksen väleissä lymyävät yhteisten aikojen muistot, kurkkivat kurssipuheiden alta ja puikahtelevat näkökenttäni poikki. Sinua katsoessa filmi kiihtyy, lempielokuvan suosikkikohtauksia. En kaihoa, mutta ilahdun muistaessani. Sellaistakin oli. 
   Sydän ei enää heitä volttia, edes kuperkeikkaa -hymähtää vain lämpimästi, kuin suuren salaisuuden tietäen. 
Tuota miestä minä joskus rakastin.