Kaksi erilaista

Toinen syntyi kevääseen,
toinen syksyn sateeseen.
Sai toinen kodin lämpimän,
toinen orvon elämän.

Toinen syntyi kaupunkiin
ja toinen vuorten kuiskauksiin.
Kun toinen tahtoi aurinkoon
toinen rakastui kuutamoon.

Heidän tiensä kuitenkin
kulki samoin askelin.
Talven tuulet puhalsi
kun kaksi maailmaa kohtasi.

Molemmat kai eksyneet,
niin eri tavoin kasvaneet.
Oli toinen vahva, levoton,
toinen hellä ja huoleton.

Vaan molempien rinnassa
sydän sykki rohkeutta
ja molempien katseeseen
mahtui usko huomiseen.

Toisensa nyt löytäneet
ei yksin enää matkanneet.
Päivät muuttui vuosiksi
ja kaksi tietä yhdeksi.

Ei mikään voinut erottaa
heitä kahta vaeltajaa.
Jos toinen väsyi kulkemaan
niin jäi myös toinen odottamaan.

He tiesivät sen kumpikin;
niin oli kaikki paremmin.
Ja syksy taipui kevääseen,
kevät syksyn sateeseen.