Lapsen askelin

Runoilija 87c1e059ba68a1e42a205cfd65acf78f

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.12.2005
Viimeksi paikalla: 4.8.2018 10:05

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Nämä on sitten vanhoja, kun en enää ihmeemmin runoile. Palaute on silti aina kivaa. :)
 

Siitä on aikaa kun kohdattiin
ja hyvästiksi lujasti halattiin,
me kaksi ja miljoona unelmaa
joita silloin ei osattu toteuttaa.
Me kuljettiin niin kuin toisetkin
hiljalleen lapsen askelin.

Ja me halataan lujaa ja jutellaan
kuin vuosia ei olisi ollutkaan
Kohta aikuisia, niin sanotaan
vaikkei valmiita olla kuitenkaan.

Me ei tunneta tätä maailmaa,
ei tiedetä minne se johdattaa.
Vielä hetken saa maailma odottaa
kahta epävarmaa harhailijaa.

Kerran kai eksyksiin jouduttiin
mutta tavataan vielä, niin luvattiin.
Nyt asema odottaa matkustajaa
me sanotaan, ettei saa unohtaa
ja aika vie meitä eteenpäin
edelleen lapsen askelin.

Ja me itketään hiljaa ja muistellaan
vaikka huominen tekee jo tuloaan.
Pitäisi kasvaa, se tiedetään
mutta salassa kuitenkin pelätään.

Me ei tunneta sitä maailmaa
joka meitä yrittää johdattaa
tienviitat polkuja osoittaa
muttei osata valita oikeaa.

Me luultiin, että paikkamme löydettiin
vaikka takaisin alkuun vain palattiin.
Nyt ollaan jo ovella elämään
mutta silti vielä jotakin etsitään.
Eksyneitä ollaan kai vieläkin
vaikka kuljetaan varmoin askelin.

Ja me käännetään katseemme tulevaan
se on täällä jo ennen kuin huomaatkaan.
Toisiamme vielä me tarvitaan
nyt ehkä enemmän kuin milloinkaan.

Me uskotaan tähän maailmaan
minne ikinä se meidät johtaakaan.
Vaikkei mikään ole enää ennallaan
ehkä olemme jo matkalla parempaan.

Selite: 
ystävälle.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot