Muistojen kaupunki.

Tämä kaupunki tuulten ja aaltojen
on paikka niin monien muistojen.
Näillä kaduilla hiljaa kun astellaan
saadaan jälkemme asfalttiin painumaan.
Ja ihmisten silmät on väsyneet,
melkein kaikkeen on katseet jo tottuneet.

Täällä joukossa lasten ja aikuisten
kaksi nuorta on matkalla huomiseen.
Jätetään hetkeksi kaikki muu,
käsi käteen ja maailma unohtuu.
Eikä ihmiset jaksa kai välittää:
tuskin ne voi edes ymmärtää.

Tai annetaan niiden vain tuijottaa
meidän omaa, salaista maailmaa.
Tämä elämä on vasta niin alussa,
minne vain on tiet vielä avoinna
Eivätkä kadut tarvi sanoja tietääkseen
mihin kulkee tie näiden askelten.

Tämä kaupunki hetkien menneiden,
tähän paikkaan me palaamme uudelleen.
Niihin auringonlaskuihin kultaisiin
ja aaltojen hiljaisiin kuiskauksiin,
kun silloin saimme toisemme nauramaan
ja tuuli kantoi naurumme mukanaan.