SÄRJETTY SATURAKKAUS

Saturakkauden puutarhan portit avattiin
me kaksin sinne käsi kädessä kuljettiin
ja sen uskomaton maailma sai mut hurmoksiin
siellä koin nokkosperhosten liitelyä vatsassa
vaaleanpunaisia pilviä unelmissa
luvattuja kauniita, öisiä kuiskauksia
satoja suudelmia päivän aikana
satumaisen, taianomaisen lemmen hehkua
jokaisen tytön salaisen haaveen
ja se syttyi nopean liekin lailla toteen
ikuiseen rakkauteen luottaen
niin luullen elin sydämeni vietynä kanssasi
ja kuin taikaiskusta, yhtä nopeasti kuin satumme alkoi
varastit, heitit sen pois ja katosit
niin sydämeni puutarhaan jäi, palasina ja tiedottomana
täynnä veitsen iskuja ja sinisiä mustelmia
odottaen paluutasi epätoivoisena, turhaan

Pienen tytön satu muuttui mustaksi painajaiseksi
jonka muuttaminen takaisin saduksi
on yhtä mahdotonta kuin kumota painovoima
saturakkaus oli vain vale, kokeilunhalua
ja sirpaleinen sydämeni jätettiin sen puutarhaan
vuotaen mustaa verta siellä yksinäisenä kaivaten sinua
ja joka päivä syvästi toivon, että sen portit avataan taas
pysyvästi ja ainiaan, jossa minä tanssin ikuisen rakkauden valssia
läpi valtamerien pimeimpienkin onkaloiden käsi kädessä tansisimme
ja sydämemme olisi aina sidotut toisiimme
kunnes ensin teen omastani ehjän ja kokonaisen
ennen kuin se saa taas ylleen hunnun rakkauden