JUHANNUSYÖ

Se juhannus, se yö, se järvi
se kesäinen lemmen tuuli
meidän kahden juhannus, ainiaalta tuntuva yötön yö
ja ihanainen auringon polttava hohde,
mutta me olimme sitäkin kuumempia ja hohdimme lemmen loistetta enemmän kuin mikään muu,
sillä olimme sen keskikesän kaikista kirkkain valo
jota kaikki juhlivat sydämessään suuri riemun ja onnen palo

Sinä keskikesän yönä sulhoni istuutti minut puiselle laiturille, joka kellui auringon lämmittämän järven päällä
juhannuskokko leimusi pienessä tuulessa ja juuri sopivan vaatimattomana,
mutta tuntui että se sai lisää poltetta meidän kahden onnellisesta sydämestä ja
näin, kuinka lemmen tuuli nosti liekin entistä suuremmaksi, ainakin rakkauden tulen liekin sisälläni
muutkin sen varmasti tunsivat, ajattelin
sillä olimme sen keskikesän kaikista kirkkain valo
jota kaikki juhlistivat sydämessään suuri riemun ja onnen palo

Hän uskalsi ottaa minua leuasta kiinni, tuijotti vastustamattomalla katseellaan minua silmiin
ja uskasi suudella minua kuin oikeata morsianta suudeltaisiin
hänen suunsa maistui makkaralta ja kuohuviiniltä
mutta voi kuinka minä niin pidinkään siitä,
koska siinä maistui teeskentelämättömän ja aidon rakkauden maku
ja jostain tyynen järven toiselta puolelta kuului vilkkaan puheensorinan kaiku
tuskin kyllä siihen osasin huomiota kiinnittää
kun kultani sai mieleni lemmen tanssiin pyörähtämään
ja hän teki sen uudestaan ja ehkä saimme jotkut ajattelemaan
voisivatko painua muualle nuo nuoleskelemaan
mutta miksi minä välittäisin, sillä
olimmehan tämän keskikesän kirkkain valo, jota kaikki juhlistivat sydämessään suuri onnen ja riemun palo

Sitten saavuimme kaksistaan hänen maalaistaloonsa
ehkä hieman hiprakassa, mutta sitäkin rakkaudenhumalaisena
lujaa kiedoin käteni kultani pehmän kaulan ympärille
ja melkein putosin hänen päälleen, mutta hänpä teki saman minulle kunnes molemmat kaaduimme kultani pienelle vuoteelle
ja tuoksuttelin hänen upea tuoksuansa, jossa oli tuulahdus kesäistä koivumetsää
voi se sai minut entisä enemmän sekaisin, sekä puristamaan yhä lujemmin, kiihkeämmin, kuumemmin, valovuottakin nopeammin...

Kunnes molemmat pysähdyimme täysin
siinä hetkessä ajatukseni katosivat
ja sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä
aika oli pysähtynyt, silloin hän loi syvän katseensa minuun ja kuiskasi:
"Sä olet kaunis, älä koskaan unhoda sitä ja sanoi kuka mitä tahansa, sä olet aina kaunis"
Kunnes aika palasi takaisin
ja minä tunsin olevani kaunis.

Sitä juhannusta, sitä yötä, sitä järveä
niitä sanoja ja tuota keskikesää
en saa koskaan pois mielestä
vaikka tuo sulho sydämeni myöhemmin sai särkymään
niin silti me tulemme aina olemaan sen keskikesän kirkkain valo, jota kaikki juhlistivat sydämessään suuri onnen ja riemun palo