Minä nukun alla lämpimän peiton
kun ulkona kylmä viima puhaltaa
oranssit lehdet puista putoaa
peittäen tumman maan kokonaan
Toivoisin jo nousevani ylös
muttei sadetta voi pysäyttää
ulos on kuitenkin mentävä
sillä minulla on syyni
Kävelen halki sateen puistoon
vain sinua odottamaan
ei tuuli lämpene, ei sade lakkaa
mutta jaksan silti odottaa
Ja lopulta näen sinut
kun seisot vieressäni
niin pitkän tauon jälkeen
saan taas halata sinua
Olet minun tähteni taivaalla
kai kertonut sen sinulle oon?
Et ehkä kaikista kirkkain
mutta silti minun oma
Vaan on sinulla rinnassa sydän
joka kivestä tehty on
päätellen sen sanoista rumista:
"Tämä ei voi jatkua näin"
Tajuan arvon rakkauden
vasta kun sen menettänyt oon
sammuu tähteni taivaalla
ja putoaa hiljaa alas
Selite:
3.5.2011
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi