Musta tuhka hiljaa laskeutuu
peittää maan mustanaan
ja vaikka myrsky raivoaa
ei se poroa pois puhalla
Hiljaisuudessa vaeltaa hahmo musta
joka vielä kävellä jaksaa
puinen silta, joka saareen vie
siellä pieni mökki hällä on
Ei tunne enää iloa, ei surua
kaikki häneltä viety on
ei mies itke, ei oloaan sure
kun millään mitään väliä ei enää ole
Myös toinen elollinen jossain lie
se aarnimetsän korppi on
joka ilta tulee ukkoa katsomaan
ja katsoo, joko olisi jo henkensä heittänyt
Vaan vielä toisen askeleet kantaa
ja sille se ilkeästi raakkuu
vaikkei hänellä enää mitään ole
on hän silti toisen piina
Selite:
28.10.2011
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
