Kerran kanssasi kulkea sain
syyssateessa niin kauniissa
kiedoin käteni ympärillesi
ja olin hetken onnellinen
Hymysi niin suloinen
sitä unoha mä en
sillä jätit jäljen sydämeeni
ja sen yritit pyyhkiä pois
Yksin yössä hiljaa mietin
miksi en sinulle riittänytkään
olisin voinut sinulle lämmön tuoda
tässä maailmassa, kylmässä
Ja kun tähtitaivas lopulta
väistyy aamuauringon tieltä
pyyhin mä kyyneleeni pois
mutta suru silti katoa ei
Selite:
27.3.2012
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
voih..surullista.. mutta mahtava runo..