On sateinen iltapäivä,
odottelen Sinua,
elämäni ainoata tyttöä.
Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan,
kuvaamaan rakkautta meidän kahden välillä.
Sant,
nuo turhat viestintää auttavat tuherrukset,
nuo tuherrukset, joita kuolevainen tarvitsee.
Mutta meille,
meille, jotka olemme ikirakastavaisia...
Meille riittää vain pieni hymy tai katse.
Me teemme historiaa,
sillä Me emme ole kuolevaisia.
Jälkeemme jää aina ja ikuisesti kemiaa,
kemiaa, jota voidaan kutsua rakkaudeksi.
Jäälkeläisemme olkoon ikuisesti onnellisia,
se on ainoa toive, jonka voin heille jättää.
Sillä tiedän,
tiedän sen, että heillä tulee olemaan iloa ja onnea,
onnea, koska olen onnellinen tulevasta vaimostani,
onnea, koska Hän on pelastanut minut...
Ja olemme onnellisia aina ja ikuisesti...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi