Istun,
katson televisiota.
Olen yksin,
oloni on yksinäinen,
Jotenkin surullinen.
Tekisi mieli itkeä,
itkeä vasten jonkun olkapäätä,
kuulla lohduttelun sanoja,
tuntea jonkun lämmin syleily.
Tuntea elävänsä...
Olen yksin.
Unelmoin ihmisestä joka ymmärtää,
ymmärtää sieluni mutkat.
Hyväksyy minut,
Sellaisena kuin olen.
Selite:
Runo kirjoitettu 11.9.1998
Sen enempää motiiveita muistaen, mutta sinkkuna ollut tuolloin ilmeisesti...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
