Dervish

Mielie miehen pienen vaatimattoman...
Menneisyys,
onko se mennyttä ?
Kokonaan mennyttä ?
Voisiko kenties edes hieman...
tuoda menneisyyttä nykyisyyteen.
Mennyt mieltä kaivaa,
kuvat ja muistot mieltä painaa...
Kaihoisaa...

Mieli kaipaa tottumustaan.
Istun, kuuntelen, mietin..
Kasvojesi piirteet..
Muistan ne,
Sen verran muistan että osaan kaivata..
Onko menneisyys aina menetetty ?

Yö, päivä..
Aamu ja ilta..
Tulevathan nekin ain uudelleen ja uudelleen.

Miksi me..
olemme jo menneisyyttä ?
Olemmeko vielä joskus tulevaa ?
Olemmeko.. joskus vielä tulevaa..

Pimeät yöt..
Hämärät illat..
Karamellit..
Nauravat ihmiset..
Muistan Sinut.
Muistan koska välitin.
Muistan koska rakastin.

Muistini temppuilee eikä päästä Sinusta irti.
Sydämeni tekee samaa..
Mieleni myös..
Lienen ikuisesti tarrautunut Sinuun.
Tarrautunut, kuis sitkein tarranauha,
kuin itsepäisin takiainen..
Sinuun on koukkuni jäänyt kiinni..
Otetta irrottaa ei voi.

Sormet, Varpaasi, Jalkasi, Naurusi ja hymysi.
Niitä kaipaan ainiaan.
Kaipaan kaikkea josta joskus kanssasi nautin.
Kuuntelen pimeyttä..
Katson kuuta ja aurinkoa haaveillen..
Joskus, haluan olla vielä onnellinen.
Joskus...

Miksi tein mitä tein ?
Miksi teimme mitä teimme ?
Kysymyksiä joihin vastata en osaa.
En halua vastata.
Vastausta ei ole.

Kävelymme alkoi rannalta jossa laineet liplatti..
Huominen ei huolta tuonut.
Jatkoimme siitä tielle ja pellon reunaa pitkin eteenpäin.
Istahdmme välillä kivelle olemaan..
Metsän kohtasimme, pimeyttä oli ilmassa.
Polku meni kapeaksi ja huonoksi.
Polku haarautui..
Luulinko väärin kun luulin..
Luulin että vähän matkan päässä ne yhdistyy,
alkaa pellon reuna jonka takana on ranta.
Ranta,
jossa laineet liplattaa..
Ja huoli huomisesta katoaa..

Polku pieneni pienenemistään..
Metsä synkkeni synkkenemistään..
Välillä löysin polun pusikoiden väliltä,
välillä eksyin tiheikköön..
Huudan kuulle, kuuleeko se ?
Kuuletko Sinä, tuolla polulla omallasi ?
Olen eksynyt metsään.
Metsään pimeään yksinäisyyden.
Tuletko joskus ?
Tuletko ja löydät minut ?

Vietkö minut vielä joskus rannalle kuulemaan laineita ?
Katsomaan Sinua aurinkoa ja kuuta vasten..
Huomaisin,
Että kuu ja aurinko olisivat pieniä kauneutesi rinnalla.

Elämö on hankalaa kun tuntee jotain..
Onko se helpompaa jos ei tunne ?
... Ei ole.