Kauan olen odottanut.
Muuttunut ja väänytnyt,
tähän mutterin lailla kiertyvään maailmaan.
Silti en tunnu löytäväni ketään muuta,
joka ei sovi tähän maailmaan.
Ajattelen kaiketi eri tavalla.
En samaistu ihmisiin.
En niinkuin ihmisten pitäisi.
Kaikki ovat minulle vain niitä,
jotka heittävät pelastusrenkaan lähelleni veteen
ja toivovat että kerkeän ottaa siitä kiinni,
ennenkun hukun.
Kukaan ei koskaan huuda perääni,
että he haluavat minun jäävän,
että he kaipaisivat minua, jos luovuttaisin.
Pelkään, että nyt on jo liian myöhäistä,
Pyytää minua jäämään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Samaistuin täysin tähän, hieno runo, aitoja tunteita.