Kuinka pitkä matka vielä, kuin yksi elinikä.
Kuinka kauas olet tiesi rakentanut.
Mutta ikinä et takaisin sitä tietä kävellyt.
Aina vain sinne nopeammin, nopeammin.
Matka on niin pitkä ja kuljit sen minua pikaisemmin.
Juoksitko kenties?
Nopeasti sinne untuvaiseen paikkaan,
hellään syliin lepäämään, menneitä muistelematta.
Minua näkemättä, kuulematta, tuntematta.
Hyvästisi, oli kiitos.
Lahjasta - jonka kannoin sinulle - jäi vain muisto.
Jonka nyt vain minä muistan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
