Nimetön

Valokuvassa
ihmisiä
tungoksessa

mitä sinulle kerron
ei ole totta

kimppu kuihtuneita kukkia
kuka niitä tarvitsee
miksi niitä annetaan
ajatuksia ei tuhlata

kuivaneet pöydälle
kukaan ei vie pois

kenenkään ei tarvitse ajatella

mitä väliä sillä on

puhutaan pitkään
sanomatta mitään
kerrotaan salaisuus
joka on naapurin
jonka kuuli vahingossa
kun painoi korvan seinään

lähdetään pois lopulta
kenenkään ei tarvitse odottaa enää
ollenkaan
ikinä
koskaan

en halua kuulla
mitä asiaa niillä olisi ollut