Näen että sinuun sattuu
jokin sisälläsi haihduttaa voimiasi.
Katson vierestä, kun valut
yhä kauemmas ja kauemmas
ja minuun sattuu.
Saanko auttaa sinut seisomaan,
kun kaadut?
Saisinko olla tuki, jota vasten nojaat?
Voisinko olla kaide,
joka auttaa sinua ottamaan askeleen?
Saisinko olla ystäväsi,
jolle kertoa voit murheesi?
mutta ennen kaikkea tahtoisin olla ihminen,
joka saa sinut jälleen hymyilemään.
Olet kohta kuin varjo,
jota sinä itsekään et näe.
En tahtoisi antaa sinun kadota tuulen mukana,
en tahtoisi sinun kantavan sitä taakkaa harteillasi,
en tahtoisi unohtaa hymyäsi,
joka kerran antoi minulle syyn elää.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
