Varjoissa

Varjoissa olen koko ikäni kulkenut,
jossain kaukana pimeän tunnelin päässä näkyy päivänvaloa,
mutta niin kaukana.
Miten lähemmäs pääsisin tuota kaukaista valoa vai vajoanko varjoihin ikuisesti.
Jokainen askel painaa,
olen väsynyt, mutta silti yritän eteenpäin, kohti tuota kirkasta valoa.

Näenkö valon todella vai onko sekin harhaa jonka ääriviivat varjot vääristää?
Yksin tämä taival on taivallettava,
en voi jäädä lepäämään,
muuten valo katoaa ja jään pimeään.

Ei ole aikaa levätä,
on vain jatkettava eteenpäin.
Vasta kun olen päässyt valoon voi levätä,
jos en taistele vastaan vajoan pimeyteen,
niin syvälle ettei mikään minua enää nosta sieltä.

Olen niin väsynyt, että suljen silmäni,
en tiedä jaksanko eteenpäin,
en tiedä sitäkään, avaanko silmiäni enää koskaan.
En tiedä pääsenkö pois pimeydestä kirkkaaseen valoon.

Kukaan ei voi minua auttaa, olen yksin.
Tämä on minun taisteluni.
Kukaan ei voi taistella puolestani,
hetki tuntuu ikuisuudelta.

Jätänkö tähän vai jatkanko eteenpäin?
Kukaan muu ei pysty vastaamaan tähän kysymykseen,
sillä vain minä tiedän vastauksen.
Kaikki riippuu minusta.