Lähdit luotani valoon kirkkaimpaan,
jäi muistot lämpimät sinusta muistuttamaan,
vaik' sydämeni täynnä surua ja ikävää on.
Kuuletko kaipaukseni hiljaisen,
vaik' olet poissa, elät muistoissa.
Vielä joskus kai tapaamme,
ainakin toivon niin.
Silloin väistyy suru ja ikävä ja alkaa riemu iänikuinen.
Selite:
Runo on omistettu mummoni muistolle.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi