Olin niin yksin,
toiset karttoivat, toiset kiusasivat.
Vetäydyin kuoreeni, rakensin muurin,
mutten siltikään ollut turvassa maailmalta.
Tähyilin maailmaa piilopaikastani,
viha ja katkeruus kalvasivat mieltäni.
Pelkäsin, eikä kukaan ymmärtänyt.
Haavat paranivat, mutta sieluni säröt itkivät. Sydämeni oli säröillä.
Katselin toisten onnea,
luulin etten sellaista saisi kokea.
Olin kuin haamu, hiljainen ja huomaamaton.
Hiljalleen uskalsin raottaa kuortani,
annoin toisen nähdä sydämeeni.
Syvällä sen sopukoissa oli vihaa, katkeruutta, pelkoa ja epäluuloa.
Rakkaus oli voidetta haavoihin,
ystävälliset sanat karkoittivat vihan ja katkeruuden.
Näin maailman uusin silmin,
vaikken ollut vielä kokonainen.
Selite:
runo kertoo koulukiusatun mielenliikkeistä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
