Kun mikään ei riitä

"Nää ei saa itkee, nauraa, huutaa, tai raivoo.

Nää räjäyttää sun pään vaan kun ne ohi kävelee.

Niil on liikaa kenkii, vaattei ja tunteit,

nää elää liikaa ja väärin hengittää.

Sun pää paukkuu viikottain, jopa mä oon saatana alkanu pelkään taas.

Jos tänään onkii vähän hyvää, huominen  tuo jo paskan mukanaan.

Tuuliviiri kuvaa eloa tätä, jos ei se tapa ei se rauhaankaan jätä.

Mä paljon voin niellä mut tääki kuppi täyttyy, ku vaa aidosti inhoot mun lapsii tää läikkyyki jo vähän.

Mähän olin paketti kokonainen, nyt jäljel on vaa reunat repaleiset.

Oravanpyörän vauhti kiihtyy, en pysy enää kyydis en kii jaksa pitää.

Tää kaikki on sulle aivan liikaa, olisit ees mies ja myöntäsit sen suoraan.

Ei erakko pysty perheessä elään, se tuhoaa kaiken nätinki tieltään.

En ehkä kasvata omii täydellisesti, liikaa siivoon niidenki jälkii. Mut kyl nää tiätää mä rakastan aina, eikä tän tunteen yli kukaan souda.

En oo syypää tein ongelmii, ne juuret sun pitää yksin kaivaa esiin.

Voin olla paska laiska ja varmasti  köyhä, mut ainaki oon aito enkä filmii käytä.

Mut onnex mun ei tarvi roolii vetää ja sillä pätee muut kyykyyn laittaa naaman eteen.

Mä rakastan näitä mun ankeriaita, sähikäisii  villei pikkulintui.
Mä lottoon kenoon viikinkii pelaan, jos mä voisin ees voittaa pääsisin pakoon.

Eikä mulla oikeen muuta nyt oo, oon ihan jumis ja koht mun pää hajoo. "

(n.t)