oikeesti yritin

Ne näkee mun tekstit ja luulee, on tolla jotain muuta, parempaa.
Mut ei ne nää esiripun taa,
kun joka ilta mietin onko mussa mitään vielä halvempaa.

Se joku kysyy miten menee, ja mä vastaan
-tietsä, ihan jees tässä.

Mun tekis mieli huutaa ja raivoo mutten mä jaksa
Se on ku tuuleen viettäs tää alamäki tässä.

Mut silti kaikki on läpinäkyvää
ja saippuakuplan alla eletään,
se hajoo ihan kohtsillään ja alle sen mä jään.

Mä alottaa voin uudestaan ja uudestaan,
mut se hajottaa, se, minkä piti vahvistaa.
Uskalla en alottaa tästä mitään parempaa,
tiedän et sekin itseeni vastaan kääntyy vaan.

Miten voin aina uudestaan olla niin merkityksetön sulle,
miten voin koskaan uskoo, et tää totta olis koskaan ollukkaa mulle?

Se mikä tätä maailmaa pyörittää, en siihen piiriin päässy ollenkaa.
Mun suus oli ruosteinen lusikka, enhä muuta tarjonnukkaa sulle.

Olin kuitenki aito ja oikeesti diggasin, mut sä luulit et se olin mä joka kaikken hukkasin.

Vaikka dollarei, euroi, senttei ja pesoi, sun eteen pöytään lyötäs  isoin kesoin,
se ei olis ollu mä, jonka tilalle oisit halunnu, koska mä olin elintasopakolainen sun omassa päässäs.
Mulle jos joku tän saman ois tarjon, sä olisit ollu se joka silloin voiton ois saanu.

Oon ehkä köyhä paska luuseri, mut tietsä, mä sentään oikeesti yritin.