Tässä olen jälleen.
Muuttuneenako?
Ehen, mutta vailla vastausta.
Tein ensimmäisenä sen, mitä monet ovat pelänneet.
Pitävät harha-askeleena, eivät vain usko huomiseen.
Minä uskon, vaikken niin uskonutkaan tapahtuvan.
Olin epäilevä, surullisen kyyninen, että olisin voinut nähdä vastauksen, joka oli suoraan edessäni.
Voi kuinka ihminen voikaan epäillä itseään.
Ei ole elämä kiinni siitä, mitä saa ja mitä ei.
Kuinka rikas on ja kuinka köyhäksi tuntee itsensä.
Kuinka onnellinen luulee olevansa ja kuinka surullinen oikeasti onkaan.
Mikään ei ole sitä mitä luulisi, vaikka kaikki siltä näyttääkin.
Minä luulin, että tiesin.
Nyt korjaan virheeni ja jatkan.
En tarvitse enää mitään muuta, tai oikeastaan kyllä tarvitsen, mutta vielä ei ole aika.
Sillä se kyllä koittaa kun niin on tarkoitus.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
