olen rikkonut Sinun lakejasi
olen uskonut epäjumaliin
minä vihannut olen
minä kironnut olen
minä himoinnut olen
minä toivoni kadotin ja katsoin pimeyteen,
kun rakkauteni minut kielsi
ahne olen ollut ja korkoa perinyt
kateellinen, ylpeä ja ahdasmielinen olen ollut
ja varastin
Sinua en ole koskaan kieltänyt
Sinun kilpeäsi olen aina kiilloittanut
kenellekkään en ole tahallaan väärin tehnyt
en edes ajatellut tekeväni
en kellekään toivonut pahaa
heikonpaa olen aina puolustanut
avun pyytäville antanut
anteeksi olen antanut
ja anteeksi pyytänyt
rakkauteni kun minut kielsi,
silti rakastin
ketään en ole tuominnut
kääntänyt olen aina toisen posken
syntini tunnustan
koska uskon että armahdat
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"Ei vain seitsemään kertaan asti, vaan jopa seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti."
Runossasi elämänviisautta. Elämän kantavatvoimat ovat anteeksianto ja rakkaus.
Hmm.. tää oli jännä. En ole varma millä tavalla pitää tulkita, mutta tulkitsin omalla tavallani ja kolahti.
"syntini tunnustan
koska uskon että armahdat"
Vaikka uskookin, tunnustaminen ei ole helppoa. ja kun sen tekee, on armahdettu