minä kirjoitan lunta taivaalle
ja aurinkoa asfalttijalkakäytävälle
näen sanoja edessäni
minä teen itsestäni kauniin
ja maailmasta paremman kuin on totta
minun perimäni
se tuntee tämän puolestani
se on minulle annettu ja minä kiitän
äiti pelkäsi
hän näki isänsä liian läheltä
perimänsä
näki kaiken mitä sillä voi saada aikaan
mutta minä en tiennyt
kuulin että pillereitä ja viinaa
kuulin että suljettuja osastoja
alkoholistivanhempia
perheväkivaltaa
kuulin myös että ikävää kun isä olikin poissa
minä kirjoitan lunta taivaalle
ja aurinkoa asfalttijalkakäytävälle
aivan kuten hän joka eli ennen minua joskus
äitini isä
josta kuulin että hyväksikäyttäjä, mielipuoli
josta kuulin että pahoinpitelijä
vaimonsa hakkaaja
aineiden väärinkäyttäjä
taiteen rakastaja
hän osasi nimetä tähdet ja tuntea kauneuden
hän osasi tuntea taiteen
minulle on sanottu, että kipuni on hänen
että perimäni on tässä
että on olemassa geeni, joka määrittää sen kaiken
enkä minä tiennyt
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä ja koskettava runo, elämää ymmärtävä, kauniisti katsova
"
minä kirjoitan lunta taivaalle
ja aurinkoa asfalttijalkakäytävälle"
-sanoissasi on jotain hyvin kaunista ja koskettavaa. Runosi suurta tunnetta täysi.
Tässä on kipua, ymmärrystä ja kasvua.
Suvun karmasta voi aina vapautua.
Sinä et ole joku muu vaan se kauneus sisimmässäsi on suurempaa kuin uskotkaan.