Toukokuun sateissa, kevätauringossa

Runoilija nadia

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 5.6.2005
Viimeksi paikalla: 1.2.2021 9:32

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

[olematonta olemassaoloa tämä elämä, ihmisenä olemisen tuskaa.] Mutta minähän nauran! Kyllä minä voin näytellä ihmistä ja näyttää hymyilevät kasvoni (mikä tekee minusta ihmisen? en tiedä.)
ANNA MINUN OLLA OLEMASSA!
 
 

Toukokuun sateet rummuttavat ikkunalautaa jälleen
ja vuosien kuluttua minä olen edelleen tässä
Sade muistuttaa minua siitä,
miltä sateen oli tapana tuntua
Vaikka sade onkin muuttunut
se tuntuu erilaiselta nykyään.

Toukokuun aurinko lämmittää kevätilmaa
ja edelleen minä mietin,
miksi se vasta näin myöhään
Miksei se aikaisemmin, miksei se pidempään
Vaikka aurinkokin lämmittää nykyään erilailla
ei se samalla tavalla paista enää.

Minä olen tuntenut monet sateet
ja kovin erilaisia ovat olleet auringot
Lähtisin joidenkin mukaan jos voisin
mutta jokin pitää minua täällä
Toukokuun sateissa, kevätauringossa
vaikka vain hetken, ehkä pidempään.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

..ja lopulta auringon säteet tulevat sydämeesi asti asumaan. Hyvää ja aurinkoista, iloista ja onnellista syntymäpäivää:)

 

Käyttäjän kaikki runot