Onko väärin olla ujo?

Taas kerran joku kysyy
"Eikö sinulla ole vieläkään poikaystävää?"
Mitäpä sitä tuohon kommentoimaan,
tietävät sen aivan yhtä todeksi
kuin minä itsekin.
Hymyilen kuitenkin ja sanon
"Ei ole aikaa miehille."

Miksi yksityiselämäni kaikkia
niin kovasti kiinnostaa?
Ei siinä ole mitään sen kummallisempaa
kuin kenenkään muunkaan elämässä.
Paitsi että en polta tupakkaa.
En ole ikinä edes maistanut.
Paitsi että en juo alkoholia.
Olen joskus vähän kokeillut.
Enkä ole ikinä seurustellut,
en pitänyt kädestä kiinni tai suudellut.

Kuulen kuinka ihmiset keskenään
juoruavat kuin ei olisi
parempaakaan tekemistä.
"Se on nyt nainen parhaassa iässä,
kohta se alkaa rupsahtaa
eikä miehestä ole enää toivoakaan."
"Niinpä niin, eipä ole lapsistakaan ollut puhetta.
Nätin tytön naama sillä on ja hyvä kroppakin,
mutta vaatteet pelottavat karkuun urheimmankin."

"Poikaystäviä sillä ei vielä ole yhtään ollutkaan."
"Onkohan se lesbo?"
"Siltä se kyllä vaikuttaa."
"Ehkä nyt ei kuitenkaan..?"
Tahdon vain kerran huutaa
"Jättäkää minut rauhaan!"
Mutta loppujen lopuksi vain
hymyilen ja olen kuin en olisi
mitään ikinä kuullutkaan.

Enkä vain saisi elää elämääni
siihen tahtiin mitä se
luonnostaan kulkee?
Enkö saisi kulkea sitä polkua
jota pitkin elämä minua kuljettaa?
Onko väärin olla ujo ja odottaa,
että oikea ihminen sattuu kohdille?