Hirveä olo
Tuntuu kuin kuolen
Sielä se koputtelee jo ovella
Vaikka tiedän ettei sielä ketään ole
Kuuntelen peloissani
Olen hermostunut
Kauhistunut
Kummastunut
Mikä minua vaivaa?
Hikoilen
Tärisen
Viittävaille märisen
Tuntuu kuin sekoaisin
Viimeistä kertaa pimeää huonetta
Näillä silmillä katselisin
Ristin käteni ja rukoilen
Parannusta
Pelastusta
Ja ennenkaikkea sitä että toivottavasti joskus tämä loppuu
Ei yksi ihminen kestä koko maailman tuskaa
Ja uskokaa tai älkää sillähetkellä kun se tulee
Tuntuu kuin koko maailma paino olisi harteillasi
Surutta musertaisi sinut alleen
Minulla on tieto siitä
Pelkään vaikka ei ole mitään pelättävää
Se on meidän osamme
Sairaus jolle emme mahda mitään
Tulee kun sitä vähiten odottelee
Ei tästä ikinä voi oppia pitään
Aina se onnistuu yllättämään
Pimeydestä huudan sinua
Olen yksin
Antakaa armoa
Ei tätä loputtomiin jaksa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hengitä, hengitä. Ei mitään hätää. Vaikuttava teksti, osui.
Pidin ! Itsekin välillä sorrun murehtimaan liikaa. Kaikkea ei voi yksi ihminen parantaa..
Kenties parhaiten
armontielle astuen
auttaa itseään
-oven takaa alkaen
johtaa uuteen elämään...
Aivan loistava runo. Samaistun tähän.
Aivan loistava runo. Samaistun tähän.
Aivan loistava runo. Samaistun tähän.