Vaikka et sitä toivo,
minä näen sinut vielä,
tunnen sinut vielä.
Vaikka en haluaisi sinusta mitään,
minun on pakko.
Järkeni sanoo:
"älä toivo enää."
Mutta sydämeni ei halua luovuttaa.
Selite:
Tällainen synty yhtäkkiä vaan, tunteet pakotti kirjottamaan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Järjen ääni kun ei aina ole ainoa totuus. ;) Koskettava runosi, varsinkin viimeiset lauseet.
tästä pidän kovasti, kuvailee omia tunteita :) ja kiitos arvostelusta^^
..ja sitten on se hirveä kipu mielessä nähdessä toista, ja kun kuvittelee että ei enää tarvitsisi kärsiä turhista, typeristä toiveista niin ne palaavat takaisin entistä kipeämpinä.
Hienosti olet kirjoittanut tuon tunteen sanoiksi.
tähän tekee mieli sanoa:
Kumpi on sadisti järki vai sydän?
Voi, miksi se sydän onkaan niin periksiantamaton!
Toivominen, haluaminen, järjen puhe, häpeä, epätoivo -aikamoinen sekamelska.
tähän tekee mieli sanoa:
Kumpi on sadisti järki vai sydän?
Voi, miksi se sydän onkaan niin periksiantamaton!
Toivominen, haluaminen, järjen puhe, häpeä, epätoivo -aikamoinen sekamelska.
tämä jotenkin kyllä sai kyyneleet silmäkulmiin, kuin minun sydämmestäni kitjoitettu :) ihana!